Lasinen lapsuus ja joulun henki

Lasisen lapsuuden kokeneiden, eli vanhempien alkoholinkäytöstä vakavia haittoja kärsineiden, kokemusmaailmassa joululla on aivan erikoinen sijansa. Useimmiten, vaikkakaan ei aina, jouluun liittyy heillä kipeitä ja traumaattisiakin muistoja.

Mielikuvissamme joulu on perheen, lapsenmielisyyden, rauhan ja hemmottelun juhlaa. Kuten monet asiat lasisessa lapsuudessa, ovat nämä ihanteet monessa kodissa nurinkurin: Joulu on yksinäisyydentunteen, aikuisten maailman, kaoottisuuden ja puutteen aikaa. Juhlapyhinä tiivistyvät kaikki vanhempien alkoholinkäytöstä tutkimusten mukaan aiheutuvat haitat: riitaisuus, luottamuksenpuute, pelko, ahdistus ja häpeä.

”Isäni joi, sammui lopuksi sohvalle. Naapurit ja tutut pitivät häntä ilmeisen hyvänä vanhempana, olihan hän insinööri-opettaja. Paskat, pieksi minua jopa jouluaattona ennen sammumistaan. Äiti väittää että muistan väärin. Siskoni on kertonut samanlaisia kokemuksiaan, ihme jos muistamme molemmat samalla lailla väärin?” - nimimerkitön häpeä

”... useina jouluina pakenimme naapuriin turvaan, kun isä riehui humalassa ja heitti tavaroita ikkunoiden läpi. Muistan vain, että oli kylmä eikä minulla ollut kenkiä tai sukkia jalassa, usein vain ohut yöpaita.” - MiuMau

Monien kokemuksissa myös joulunajan satumaisuus näkyy kuin negatiivikuvana. Joulun on ihmeiden aikaa, mutta ihmeet eivät ole niitä, joita pukilta tilattiin. On vaikea säilyttää luottamus vanhempiin ja kasvuympäristöön, kun mikä tahansa vaikeasti kuviteltavissa oleva ikävyys näyttää mahdolliselta.

“Joulut. Ne oli aina yhtä tuskaa. Äiti joi joulua valmistellessaan jatkuvasti, muka stressasi niin paljon. Eräänä jouluna äiti päätti, että koiramme kynnet pitää leikata. No, jos koiran kynnet leikkaa liian lyhyiksi, niistä vuotaa verta. Sinä jouluna parketissa oli punaisia tassunjälkiä, kun kukaan ei ehtinyt estämään äitiä silloin.”  - Ikuinen pelko

“isä yritti temppuiluillaan aina myös pilata joulun. hän saattoi dramaattisesti ilmoittaa ettei halua viettää sitä kanssamme, riehui ja huusi, leikkasi saksilla kaapelin ettei telkkari toiminut ja lähti ovet paukkuen pois. tämä ei niinkään haitannut minua kuin äitiä, joka jollain oudolla tavalla oli jumissa isässäni.” -lili

Monelle lapselle kouluun palaaminen loman jälkeen onkin helpotus, jota kuitenkin sävyttää häpeä: Miten voisi kertoa kavereille kertoa rehellisesti miten joulunvietto sujui? Useimpien kotona ei alkoholin aiheuttamista harmeista huolimatta tapahdu mitään sen dramaattisempaa. Pikemmin joulunviettoja vaivaa ilmapiirin ahdistavuus. Murhetta voi tuottaa se mitä ei tapahdu: Monen lapsen joulusta puuttuvat pienet ja tavalliset kivat asiat.

”Muistan lapsena haaveilleeni joulusta jolloin pelattaisiin vain yhdessä ilman alkoholia. Se olisi ollut ehdottomasti paras joululahja. Äiti on sanonut, että kuolisi vaikka lastensa puolesta, mutta minusta olisi parempi jos hän eläisi lapsiaan varten.”  - Pullonsirpale

”Viettäisin yhteisen joulun. Äiti tekisi ruokaa ja olisimme yhdessä. Äiti ei kokatessaan maistelisi glögiä eikä viiniä ja keskittyisi meihin ja perheeseensä. Hän halailisi ja kertoisi miten ihanaa on vain olla yhdessä. Ei muuta ei mitään muuta.” - elämää televisioruudun läpi

Joulu on vahvasti myös sukupolvien välisen yhdessäolon aikaa. Olemme aina jonkun lapsia vanhemman kuolemaan saakka. Ja sen jälkeenkin. Odotukset ja toiveet omia vanhempia kohtaan eivät lopu siihen, kun täytämme 18 vuotta tai muutamme pois kotoa omillemme.

”Jos vanhemmat eivät joisi, parasta olisi se, että voisi mennä käymään siellä milloin vain. Ja  se, ettei tarvitsisi aina huolehtia pikkusisaruksista. Voisi viettää joulua rauhassa, eikä tarvitsisi miettiä, koska voi mennä kotiin jouluna. Opiskeluaikana vanhemmat olisi voineet tulla viikonloppuna kylään minua katsomaan. Ja voisi ne nytkin joskus käydä.” - normaalista perheestä

Tuoreen tutkimuksen mukaan täysi-ikäistyneet kaipaavat kovasti sitä, että vanhemmat olisivat heidän kuulumisistaan yhä kiinnostuneita.

Joulu on myös mahdollisuus

Aika monelle lasisen lapsuuden eläneelle joulunvietot ovat tarjonneet myös rakkaimmat lapsuusmuistot. Moni vaikeastikin alkoholiriippuvainen pystyy ja haluaa vaalia näitä rauhan ja hyväntahdon päiviä lapsilleen ja itselleen. Ja moni lapsi osaa antaa näille hetkille arvoa loppuelämänsä.

Kolme neljäsosaa suomalaisista ei koe lapsuudessaan haittoja kodin aikuisten alkoholinkäytöstä. Heille joulupöytä mahdollisine juhlajuomineenkin edustaa hyvä tunnelmaa ja moni muistaa lapsuuden joulun myös alkoholikasvatuksellisessa mielessä. Alkoholin ei tarvitse olla tabu, vaikka humaltuminen ei kuulu lapsiperheessä hyväksyä.

“Alkoholin käytöstä tehty numeroa, toisaalta ei sitä yritetty peitellä tai hävetäkään. Eikä siihen olisi ollut mielestäni mitään aihettakaan. Itse maistoin joskus 13- vuotiaana lasillisen vedellä laimennettua punaviiniä joulupöydässä. Oli pahaa ja jäi juomatta, seuraavan kerran sitten koskin vasta täysi-ikäisenä siihen aineeseen. Kun ensimmäistä kertaa vedin kännit noin 16-vuotiaana, uskalsin tulla yöllä kotiin, koska alkoholi ei ollut meille tabu.” – Nimimerkitön

”En ole absolutisti vaan käytän aika paljonkin alkoholia mutta jos otan alkoholia niin lapset ovat mummolassa. En halua lapsilleni sitä turvattomuuden tunnetta mikä itselläni oli. Muutenkin minusta on tullut vauhko lasteni kanssa alkoholin suhteen. En hyväksy humalaisia lasteni seurassa, en tuttuja, en sukulaisia. Jos otetaan niin pysytään lapsista kaukana, jos ollaan lasten seurassa ollaan selvinpäin. Tämä koskee niin arkea kuin juhlia. Meillä ollaan joulut, juhannukset yms selvinpäin jos lapset ovat mukana.” -Tanttu

Aikuistuminen ja perheellistyminen tarjoavat mahdollisuuden katkaista ylisukupolviset ketjut jouluun liittyvissä ahdistuksissa. Vanhempien kipeistä muistoista syntyy monien nykylasten perheen omat ja uudenlaiset joulutraditiot

”Siitä sekunnista kun drinkki on ensimmäisen kerran huulille noussut löytyy ukista reteä vauvan viihdyttäjä joka kommentoi ja nauraa joka käännettä. Tuli niin paha mieli että vasta humaltuessa vauva jaksaa kiinnostaa - pyysin äidiltä etteivät joisi jatkossa alkoholia ennenkuin lapsi on nukkumassa. Toive otettiin huomioon parin visiitin verran, tätä nykyä vauvan kasvettua isoksi tytöksi ei toivetta enää haluta muistaa. Oma perheeni viettääkin oman joulun, oman kodin rauhassa ja omilla säännöillä.” - Tuppisuun loppasuun tytär

Joulu on perheen ja suvun juhlaa. Kaikilla lapsilla tulisi olla oikeus viettää ihana joulu, mutta kaikista perheistä ja suvuista ei ole sellaisen tarjoajiksi. Niinpä meidän kaikkien aikuisten olisi joulun hengen mukaista miettiä, voimmeko tarjota jotain hyvää näiden pienten ihmisten jouluun. Tarvitsevia lapsia ja nuoria voi löytyä naapurustosta, perhetutuista, sukulaisista, tai työelämästä. Tehdään hyviä tekoja, kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita!

“Lapsuuteni oli hyvin lasinen. Vanhempani olivat eronneet ja molemmat alkoholisteja. Olin viikoittain äidillä ja seuraavan isällä, järjestys riippui siitä, kumpi sattui olemaan selvempi sillä hetkellä. Hoidin 10- vuotiaana kodinhoidollisia asioita, laskuja, ruoanlaittoa sekä omat kouluasiani. Paras ystäväni  jo päiväkoti ajoilta oli kotonaan kertonut tilanteestani vanhemmilleen ja he ottivat minut osaksi perhettään ja arkeaan monen monta kertaa. En ikinä unohda yhtä vaikeaa joulua, jolloin äitini ei noussut sängystä päiviin, eikä kyennyt mihinkään. Ruokia, koristeita tai lahjoja ei ollut, kuusesta puhumattakaan.

Soitin itkuisena ystävälleni, joka kehotti lähtemään kävelemään hänen luokseen. Hän tuli vanhempineen minua vastaan puolimatkaan ja hänen äitinsä tarttui minua kädestä ja totesi: "Ei ole mitään hätää, olet aina tervetullut meille, olet yksi meidän tytöistä nyt ja aina!". Sain viettää ensimmäisen kerran joulua vastaanottavan lämpimässä ilmapiirissä, lautapelejä pelaten ja hyvin syöden. Perheen vanhemmat ovat edelleen valtavan rakkaita ja läheisiä minulle ja heidän puoleensa käännyn, jos minulla on huolia tai vaikeaa, heille voi aina soittaa ja luottaa siihen, että minua kuunnellaan ja autetaan ♡” – Ottotytär

Joulu on monessa kodissa haastavaa aikaa vaikka alkoholista ei olisi huolta kenellekään. Varsinkin menneillä vuosikymmenillä jouluisin pysyttiin hyvin pitkälti kotiseinien sisällä . ”Tunnelman tiivistyminen” on varmasti kaikille meille jossain määrin tuttua. Ehkä paras lahja läheisille olisi muistaa eläytyä heidänkin asemaansa ja antaa tarvittaessa myös omaa tilaa. Ja vietetään illat niin, että lapsilla ja aikuisilla on hyvä olla.

Rauhallista juhla-aikaa!

 

Kirjoittaja Janne Takala työskentelee kehittämiskoordinaattorina A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -työssä.

Sitaatit ovat katkelmia Ääni Lapselle -kampanjaan lähetetyistä kirjoituksista vuosilta 2011-2012. Nimimerkin ”Ottotytär” kirjoitus tuli Luottoaikuinen-kampanjaan vuonna 2018.

#OleLuottoaikuinen #EiHävetä

Lisää uusi kommentti


Tästä pääset tutustumaan Kokenet tietosuojaan