Raskas ja ihana pentuarki

Minä ja mieheni olemme olleet reilut viisi viikkoa kovassa pyörityksessä. Uudeksi perheenjäseneksi muutti norwichinterrierin pentu Tahvo. Tahvo oli tullessaan alle kaksi kiloinen lelukoiraa muistuttava maailman suloisimman näköinen pieni karvakuono. Ulkonäkö voi joskus hämätä täydellisesti!

Tahvo on, mitä sisukkain, villein ja energisin pieni koira. Usein olen huomannut miettiväni saimmeko kotiimme villieläimen. Pentuarki on ollut aivan muuta kuin, mihin valmistauduimme ja varauduimme ja me todellakin teimme molempia huolella. Luimme koirakirjoja, katsoimme Hienosti hihnassa-dvd:n ja etsimme netistä luotettavia tietoja pentuarjesta. Perehdyimme eri koirarotuihin perusteellisesti ja kävimme tapaamassa sekä norwichinterrierejä, että kasvattajia ennen päätöksentekoa. Harkinta-aika oli vuoden mittainen. Meillä on myös koirakokemusta entuudestaan.

Aluksi en juuri kyennyt nukkumaan tai syömään. Paino tippui ilman ponnisteluja muutaman kilon. Jäin pennun kanssa kaksin kotiin, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tarkkailin pentua vähintään yhtä tarkasti kuin se minua. Illalla aistini olivat ylikuormittuneet ja rojahdin sänkyyn itkien. Päivät koostuivat pennun riehumisesta, pienistä lepohetkistä sekä kakka- ja pissasirkuksesta. Jo alussa tajusin etten voi kävellä ilman, että nilkassani roikkuu koira. Tuntui kuin vapauteni olisi riistetty täysin.

Olen kärsinyt yksinäisyydestä lapsuudesta lähtien ja koira on, mitä parhain seuralainen. Pennun saavuttua olen kaivannut yksinoloa enemmän kuin mitään muuta. Tasapainon löytäminen on elämässä tärkeää ja se, että voi vaikuttaa oman elämänsä sisältöön. Ovathan yksinäisyys ja yksin oleminen kaksi eri asiaa.

Ensimmäiset viikot arki pyöri vain koiran ympärillä. Päivät vilisivät silmissä. Miehen saapuessa töistä kotiin vaihtui vahtivuoro. Olin uuvuksissa Tahvon puremisen ja vahtimisen vuoksi. Olen toki tiennyt, että pennut purevat. Minulle tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä se, kuinka paljon ja kovaa puremista tapahtuu. Kärsin päivittäisistä kivuista jo valmiiksi ja siihen päälle jatkuva pureminen oli liikaa. Pelkäsin ja vihasin pientä koiraa. Siitä taas seurasi häpeää. Kaduin pennun ottamista valtaosan ajasta enkä uskonut, että pärjäämme Tahvon kanssa.

Ne hetket, kun Tahvo nukkui, etsin tietoa pentuarjesta ja ongelmatilanteista. Törmäsin ilmiöön nimeltään puppy blues. En ollutkaan ainoa, joka tunsi ja koki pentuarjen tällä tavalla. Pentuarjen raskaus oli yllättänyt monet muutkin ja pentuun kiintyminen voi viedä pitkänkin tovin.

Onneksi löysin myös loistavan sivuston, eläinkoulutus.fi, josta löytyy luotettavaa tietoa koiramaisesta elämästä ja kouluttamisesta. Ehdotin miehelleni, josko pyytäisimme sivustoa ylläpitävää eläintenkouluttajaa kotikäynnille. Halu ja tarve onnistua on ollut valtaisa. Ajattelen, että apua kannattaa hakea jo ennen kuin ongelmat ovat kroonistuneet tai, jos kokee ettei omat taidot riitä.

Viikon kuluttua toiveestamme saimme ammattilaisen ohjeet arjen sujuvuuden helpottamiseksi ja niistä on ollut todella hyötyä vaikka ongelmia on edelleen ja uusiakin on ilmestynyt. Saimme lisää varmuutta tekemiseen ja pahin neuvottomuus on jäänyt taka-alalle. Lisäksi aloitimme pentukurssin, johon Tahvo kylläkään ei ole osallistunut kuin kerran. Sieltä me omistajat olemme saaneet kullanarvoista tietoa kouluttamisesta sekä vinkkejä arkeen. Pentu ei kotiutuessaan osaa vielä juuri yhtään ihmiselämässä tarvittavaa taitoa, joten kaikki on opetettava alusta alkaen. Kouluttaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Pikkuhiljaa olen alkanut ottamaan tätä eloa rennommin ja ottanut itselleni omaa aikaa. Pentuarki on vaativaa aikaa, sen voin todeta. Mielestäni siitä ei ihan anneta todellista kuvaa koirakirjoissa. Toki kerrotaan siitä, miten paljon eri prosesseja on aloitettava samaan aikaan ja mielellään ennen 12-viikon ikää. Pennutkin ovat erilaisia. Meille sattui tulemaan rasavilli pentu, joka vaatii meiltä todella paljon. Odotan pennun aikuistumista ja rauhoittumista.

Koirakirjat lataavat kovat paineet omistajille. En koe yltäväni millään kirjoissa esitetylle tasolle ja pelko koiran pilaamisesta välkkyy vieläkin mielessä. Koiran kouluttaminen vaikuttaa rakettitieteeltä. Maalaisjärki unohtuu helposti taka-alalle. Huomaan myös valokeilan siirtyvän herkästi ongelmien ratkomiseen edistysaskelten ja ilon aiheiden huomaamisen sijaan.

Onneksi niitä ilon aiheitakin on tässä pentupyörityksessä. Tahvo on ihan todella söpö koira ja suuri persoona. Hän oppii nopeasti, kun palkka on kohdillaan. Hänen metkujaan on hauska seurata. Tahvo rakastaa leikkimistä. Uusia asioita ihmetellään pää kallellaan ja välillä kerätään rohkeutta jalan vieressä. Miten lämmin ja pehmoinen voikaan pieni koira olla, kun se kiipeää syliin nukkumaan. Koiraa tarkkaillessa elää hetkessä. Saan todistaa kasvun ihmettä. Saan pitää huolta elävästä olennosta. Voin huomata, että määrätietoinen koulutus alkaa tuottaa hedelmää. Tahvo on taitava pieni koira. Ennenkaikkea tämä on minulle koiran elämän mittainen opintomatka!

KokeNetin kokemusasiantuntija Lotta

KokeNetin neuvontapalvelussa voit kysyä kokemusasiantuntijalta päihteistä ja riippuvuuksista sekä mielenterveydestä. Palvelussa on vastaajina omakohtaisista ongelmista toipuneita tai heidän läheisiään, neuvontapalvelussa toimimiseen koulutetuttuja kokemusasiantuntijoita. 
Kysy nimettömästi, luottamuksella ja maksutta. Mietitään yhdessä mikä voisi auttaa.

Lue lisää

Lisää uusi kommentti


Tästä pääset tutustumaan Kokenet tietosuojaan